Palaan taas paikkaan, jonne minun on pitänyt palata jo niin monesti, etten jaksa edes laskea. En kuitenkaan aio julistaa tekeväni paluuta säännöllisten (tai edes epäsäännöllisten) postausten pariin, sillä mitä todennäköisimmin huijaisin sillä vain itseäni sekä mahdollisia lukijoita.

Ottaen huomioon, että tämä blogi on perustettu jo vuonna 2015, on sen nyt täyteen tuleva 20 postausta aivan liian vähän. Vähemmän kuin mitä määrä olisi JOS toiminta olisi pysynyt sellaisena kuin tarkoitus alunperin oli. Ajatuksenahan alunperin taisi olla avata omaa elämää ja tuntemuksia, kokemuksia masennuksesta yms. viikottain, mutta alkuinnostuksen hiivuttua, tuli kirjoittelusta hyvinkin epäsäännöllistä ja sekavaakin.

Miksi sitten teen epäsäännöllisiä paluita kuolleeseen valtakuntaani? Niin. Ehkä tämä on paikka, jonne pystyn päivittelemään muutoksia ja käsittelemään tapahtuneita asioita jollain tasolla. Näin pystyn aina palatessani myös katsomaan mihin sitä viimeksi on jääty ja mitä on käyty läpi. On kuitenkin myönnettävä, että tänään writer's block on keskuudessamme. Minun on todella vaikea päästä sanoitamaan asioita, järjestämään ajatuksiani millään tasolla ja keksimään mistä kirjoittaa, miksi ja millä tavalla. Tähän löytyy vastaus ehkä tapahtumien paljoudesta, päänsisäisestä pyörremyrskystä sekä tämänhetkisestä mielentilasta. Mood: confused, anxieous, tired and tearful.

Vuonna 2017 tapahtui niin paljon, etten päässyt palaamaan blogi- kirjoittamisen pariin kertaakaan, vaikka se useasti mielessä olikin. Kaikkea tapahtunutta on erittäin vaikea muistaa, sillä vaikka vuosi sisälsi hyviäkin asioita, tuppaa surulliset ja huonot ajat hautaamaan hyvät alleen ja näin muuttamaan kaiken mustanpuhuvaksi. Traumojen ja väsymyksen myötä myös mielen luomat mustat aukot ovat isossa osassa mennyttä vuotta. Samalla loppuvuosi 2016 sekoittuu vuoteen 2017, sillä silloin tapahtui niin paljon mieltä sekoittavia asioita. 2016 ja 2017 elokuun alut muistuttavat kuitenkin hyvin vahvasti toisiaan ja ovatkin luoneet sisälleni pelon siitä, tuleeko myös tämän vuoden elokuu seuraamaan edeltäjiään raskaalla alulla vai päästäänkö sen ylitse tai edes sinne asti ilman menetyksiä. Arvoitukseksi jäänee se, mitä viime elokuussa oikein tapahtui, mutta siitä tulen kirjoittamaan täysin oman postauksen sitten aikanaan, kun olen siihen henkisesti valmis, ja kun olen esin saanut asioiden kulun jäsenneltyä päässäni oikein. Sen verran voin sanoa, että tuosta postauksesta tulee raskas, sillä aihe koskettaa minua niin syvältä ja sen ulos tuominen vaatii kipeiden asioiden käsittelyä, haavojen auki repimistä ja kyyneleitä, joille tuskin koskaan tulee loppua!

Tähän loppuun voisin sano sen, että kyllä; depressio pitää minua yhä vahvassa otteessa ahdistuneisuuden sekä itsetuhoisuuden kanssa. Jos rahaa ja apuja ei puuttuisi, tekisin mt- ongelmista sekä koulukiusaamisesta lyhyehkön videon, jossa jakaisin omia kokemuksiani sekä mahdollisesti toisin esiin myös muiden kokemuksia aiheista. Tämä projekti on ollut mielenpäällä jo yli kaksi vuotta mutta avun löytäminen tähän hankkeeseen on ollut kiven alla. Tähän vaikuttaa ehkä suurelta osin niin oma aktiivisuutta rajoittava vointini kuin autuas tietämättömyys kanavista ja mahdollisuuksista, joiden kautta tällaista kannattaisi lähteä toteuttamaan.