Väsymystä, ahistusta, itkua ja hampaiden kiristystä, ero ja muuttosuunnitelmat.

Töitä on riittänyt, onneksi. Joka viikonloppu pääsee viettämään muutaman päivän eri kunnassa tehden töitä yöt. Ensi lauantai on ensimmäinen vapaa tänä vuonna, sillä pubilla järjestetään Ystävänpäivä Special- ilta, jolloin entinen karaokevetäjä tulee pitämään huolen porukan viihtyvyydestä. Tämä sopii itselleni oikein hyvin. Vaikka lauantai- ilta vapaa onkin, niin voi olla, että ajaudun työpaikalle kuitenkin, mutta asiakkaan roolissa tällä kertaa. Eräs ystäväni olisi myös kiinnostunut lähtemään mukaan, tai ainakin tästä puhuttiin sunnuntaina, kun näimme. Saa nyt nähdä miten tässä käy, jännittää kyllä vähän.

Ystävänpäivä on sinkuille se ikuinen "yhyy- päivä" ellei halua ajatella toisin. Mut kyllä sitä itsekin kaipais jonkinmoista yllätystä tuona "erikoispäivänä", sillä vuosi sittenkin olin yksin tuona päivänä. En vain saa ihmissuhteitani kestämään. Erosimme hyvissä väleissä eikä välejä katkota, mutta kyllä se silti kirpaisee, kun on omistanut itsensä, kaikkensa, yhdelle ihmiselle siinä toivossa ja uskossa, että tämä tulee kestämään. Toki toista ei voi muuttaa, ja jos toinen ei ole vielä valmis kaikkeen siihen, mihin luuli olevansa, niin hänen on annettava lähteä etsimään itseään. En halua olla este kenellekään.

Tavoitteena olisi nyt viimein tehdä se liike, josta olen vuosia haaveillut; muuttaa pois kotikunnaltani. Pari asuntohakemusta olen tehnyt, ja juuri laitoin viestiä yhdestä yksityishenkilön vuokraamasta paritalonpuolikkaasta. Jännää ja pelottavaa tämä kaikki, mutta josko tämä (nämä) olisi se muutos, joka saa minut luopumaan ajatuksestani siitä, etten tule elämään seuraavaan syntymäpäivääni asti. We'll see...