Ajattelin alkaa pitkästä aikaa lukemaan kirjoja. Kesällä hankin pari runokirjaa, joista toisen luin ja toisen aloitin, mutta joka loppujen lopuksi jäi kuitenkin kesken. Yöpöytäni laatikosta löytyy myös kesän helteillä aloitettu kirja, jonka sain jo helmikuussa. En tiedä miksi lukuinto lakkaa nykyään hyvinkin nopeasti, sillä ylästeella luin usean kirjan viikossa. Runokirja ja pokkari saavat nyt kuitenkin odotella omaa aikaansa, sillä lainasin puolisoni ukilta eilen novellin, joka on julkaistu jo vuonna 1946. Tämä kirja on antanut ispiraatiota ja ideoita jo kolmen ensimäisen lukunsa aikana. On hauska lukea vanhaa kirjaa ja miettiä kuinka sen ajan kieli taittuisi nykykielelle.

Puolisollani on aivan uskomaton usko ja into "kirjoitustaitoihini". Keskustelimme viimeyönä tästä aiheesta pitkään, ja hän kehui taitoani luoda kauniita runoja, kun vaan saan aiheen. Kuulema ihan kuka vaan ei kykenisi tavallani tekemään sellaisia runoja, kuin mitä olen hänen vanhempien hääpäivälle ja mumminsa syntymäpäivälle kirjoittanut. Reaktioni näihin kehuihin oli minulle tyypillinen naurekelu ja hölmönä hymyily. Sain myös kuulla kuinka olen koskettanut häntä yhdellä piirroksellani, jonka tein ikävöidessäni häntä työpäivänsä aikana. Kuulema se, kuinka pystyin piirtämään jotain sellaista tietty ajatus mielessä, ja se kuinka piirroksen näyttäessäni kerroin mitä mikäkin symbolisoi oli mieheni mielestä harvinaista. Minussa asuu hänen sanojensa mukaan "taiteilijasielu". Tämä saa minut hymyilemään. Puolisoni uskoo minuun, ja siihen, että töitäni olisi lähdettävä mainostamaan, että saisin näkyvyyttä ja joku saattaisi joskus ehkä löytää "nuoren lupauksen". Tällainen on minulle aivan uutta ja täysin outoa. Enhän minä ole edes käynyt sitä kirjoituskurssia, en minä oikeasti osaa!

Uusi lääkitys on nyt ollut noin viikon käytössä, ja pahimmat sivuoireet ovat astuneet sivuun. Olen kuitenkin edelleen väsynyt, ja kuitenkin uneton samaan aikaan. Hirveintä on kuitenkin hikoilu! Hikoilen muutenkin hirveän helposti vaikka kainaloissa olisit käytössä minkälaiset myrkyt. Lääkkeen tuoma hikoilu ei siis millään helpota epämukavaa oloani. Yritän käyttää vaatteita, joissa hikoilu ei niin herkästi näkyisi eikä haisisi, mutta taistelu hikoilun kanssa on kova.

Kirjoitusideat ja kirjojen lukeminen saa ajatukseni käymään entistä enemmän ylikierroksilla. Blogin ja runojen lisäksi mielessäni pyörii ajatus siitä, kuinka aloittaisin ja millä tyylillä kirjoittaisin kirjan, jos sinne asti uskaltautuisin. Ajatus kirjasta tuli yllättäen polisoltani, ja siitähän riemu repesi, kun heitin vitsillä ilmoille mahdollisen kirjan nimen! Mitähän tästä kaikesta oikein tulee, kun toinen jo miettii moisia asioita, ja itse mietin ja otan paineita jo pelkästään siitä onko blogilla lukijoita tai edes kävijöitä...